Jenny Lehtinen: Vaakakapina – Lopeta laihdutus, aloita elämä

 

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 235 s.

Jenny Lehtinen on kehopositiivisuuden tunnetuin puolestapuhuja. Radiosta, verkkoyhteisöstä ja tv:stä tutun mediapersoonan oivaltavat näkemykset on koottu nyt kirjaksi.

Vuonna 2016 Jenny Lehtinen ryhtyi tutkimaan, miksi ihmisiä arvioidaan heidän painonsa mukaan tai miten he ovat onnistuneet laihtumaan.

Koko ikänsä painonsa kanssa kamppaillut Jenny Lehtinen halusi kyseenalaistaa ajatusmallin, jonka mukaan paino määrittelee ihmisen arvon. Syntyi kolme ohjelmakokonaisuutta: Jenny ja Läskimyytinmurtajat, Vaakakapina ja Jenny+.

Tässä kirjassa Jenny Lehtinen puhuu armollisen, hitaan ja pysyvän elämänmuutoksen puolesta. Hän käsittelee avoimesti ja rennosti vaikeitakin aiheita, kuten syömishäiriötä, mielenterveyttä, lihavuutta ja kauneusihanteita.

Jenny Lehtinen haastaa puhumaan painosta uudella tavalla. Keskustelu pyörii usein lihavuuden terveyshaittojen kauhistelussa, ja ihmiset kilojen takana unohtuvat. Keho voi kuitenkin olla terve ja toimia erinomaisesti, vaikkei olisikaan mainosihanteiden mukainen. Silti laihtumista pidetään onnen takeena.

Oma arvioni: Vaakakapina on tärkeä puheenvuoro kehopositiivisuuden  ja normeista poikkeavien kehojen puolesta, sillä kehonkuvaan ja syömiseen liittyvät ongelmat koskettavat kaikkia; kaikenkokoisia ja -ikäisiä ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Ihmiset haluavat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi juuri sellaisina kuin he ovat. Ja juuri nyt, eikä vasta sitten, kun heidän kehonsa on normien tai kauneusihanteiden mukainen. Vaakakapinassa halutaankin antaa jokaiselle lapselle kasvurauha ja avata liikuntapaikat aidosti kaikenkokoisille liikkujille. Liikunnan ilon kun tulisi kuulua ihan jokaiselle, joten jokainen liikkukoon sen mukaan, mihin oma kroppa "taipuu" ja kunto riittää. 

Kirjassa kannustetaan päästämään irti jatkuvasta painon fanaattisesta tarkkailusta ja antamaan sekä vaaka että mittanauha hyvään kotiin. Näin koteihin saataisiin ruokarauha. Kyytiä saavat myös lihavuuteen edelleen vahvasti liittyvät ennakkoluulot ja stereotypiat. Lehtinen korostaa aiheellisesti, että lihavallakin ihmisellä voi olla ihan hyvä kunto ja hän voi olla täysin terve. Pelkän kehon perusteella emme siis voi päätellä, kuinka hyvin tai huonosti joku voi.  Toisen ihmisen ongelmien vähättely on sekä julmaa että vahingollista. Sitä on myös ongelmien korostaminen etenkin silloin, jos ne eivät ole todellisia vaan oletettuja.  


”Hyvä elämä on monesta muuttujasta kiinni, ei todellakaan pelkästään kehon koosta.”

 

On todella tärkeää, että kaikki lapset ja nuoret saisivat säilyttää luonnollisen suhteen ruokaan ja syömiseen ja pystyisivät tykkäämään kehostaan juuri sellaisena kuin se on. Lapsen paino on aikuisten asia, ei lapsen huoli. Lapsen keho on aina hieno, eikä sitä pidä arvostella. Aikuisen tulee olla esimerkkinä lapselle ja arvostaa myös omaa kehoaan juuri sellaisena kuin se on. Esimerkki kun välittyy niin eleissä, sanoissa kuin käyttäytymisessäkin. Jenny Lehtisen mukaan kasvurauhassa on kysymys jokaisen lapsen ja nuoren perusoikeudesta ja aikuisten tehtävänä on taata se. Häpeä on surullinen kasvukumppani, jonka kitkeminen on usein jopa elämänmittainen urakka. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää viestittää lapselle, ettei kehon tule antaa määrittää sitä, mitä lapsi voi tehdä: pukea päälleen, harrastaa, haaveilla jne. Tähän liittyen on hyvä muistaa, että oman kehon inhoaminen on aina ulkoa opittua. Lapsilla kun ei ole syntyessään tietoa kauneus- ja kehoihanteista. 

Tämän teoksen keskeisin "sanoma" tiivistyy mielestäni hienosti seuraavassa sitaatissa:


”Jokainen keho on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on. Jokaisella on kehosta riippumatta oikeus nauttia omasta kehostaan ja elämästään jo tänään, ei vasta sitten kun oma keho on saavuttanut yleisesti hyväksytyn kehon ominaisuudet. Ketään ei saa kehon perusteella syrjiä, ei työelämässä, ei arjessa, ei liikuntapalveluissa eikä terveydenhuollossa. Kenelläkään ei ole oikeutta asettaa ehtoja sille, minkälainen toisen kehon pitäisi olla ja miten sitä pitäisi arvostaa.”


Eläköön kehopositiivisuus! Mielestäni Vaakakapina on erinomainen, elämänmakuinen ja ajatuksia herättävä teos kaikille kehopositiivisuudesta kiinnostuneille. Suosittelen sen lukemista lämpimästi etenkin kaikille niille, jotka ovat jostain syystä kamppailevat oman kehonkuvansa kanssa. 

































Kommentit