Pirkko Saisio: Passio

 

Kustantaja: Siltala

Julkaisuvuosi: 2021

Sivumäärä: 732 s.

On toukokuu, 1500-luku koittamassa, dominikaanimunkki Girolamo Savonarola on hirtetty ja poltettu roviolla Piazza della Signorialla. Hurmosaskeesin painajainen on päättynyt, Firenze on ylösnoussut, ja ruhtinatar Vasari voi taas pukeutua säätynsä mukaisesti ja koristautua miehensä lahjoittamaan ylelliseen koruun. Hän tietää syyn ruhtinaan anteliaaseen lahjaan, mutta pitää kipeän salaisuuden sydämessään.

”Minulla ei ole oikeutta raskauttaa kenenkään elämää tällä korulla, tämä olkoon minun ristini, minun kannettavakseni tarkoitettu”, ajattelee ruhtinatar. Ja lopulta koru haudataan hänen mukanaan, mutta haudan rauhaan ja pimeyteen hyvän ja pahan tiedon puu ei jää.

Puoli vuosisataa myöhemmin Venetsian Cannaregion ghetossa kultaseppä Yakob Masri kätkee korun pajansa lattialautojen alle. Väkivaltainen, karkea Pietro Calimani, muranolaisen peilipajan rikastunut omistaja, tekee kuolemaa ja on lähettänyt poikansa kiristämään vanhaa kultaseppää. Juutalaisperheen on paettava, ja vainottujen pitkä matka päättyy Habsburgien Wieniin. Mutta muodonmuutoksen kokenut koru vaihtaa vuosisatojen kuluessa yhä uudelleen omistajaa ja kulkeutuu ensin Krakovaan ja sitten yhä pohjoisempaan, lopulta Suomeen.

Oma arvioni: Pirkko Saision Passio oli hieno päätös kirjavuodelle 2021. Tämän historiallisen romaanin ytimessä on elämän merkityksen etsiminen. Passio on suuri kertomus elämästä, kärsimyksestä, intohimosta ja pelastuksesta, Korun kulkema matka oli kiehtova, vaikka sen kantajien kohtalot olivatkin varsin lohduttomia, Teoksen yleissävy ei ollut kuitenkaan toivoton, ja tarina kulki sujavasti eteenpäin temmaten lukijansa mukaan seikkailuun. Jos siis etsit poikkeuksellista lukukokemusta, lue Passio.